Vuosi 2013 oli Teknologiaa kouluun - projektin toinen ja samalla viimeinen vuosi. Kaksi vuotta meni nopeasti ja projektin puitteissa tuli tehtyä paljon enemmän töitä kuin itse huomasikaan: kotisohva muuttui uusien iPad - sovellusten testausalustaksi lähes huomaamatta. Näiden kahden vuoden aikana omat TVT-taitoni paranivat huimasti ja olemme nyt myös koko koulun tasolla hieman paremmassa asemassa tulevaisuuden haasteiden kohtaamisessa kuin aikaisemmin. Projektin vaikuttavuudesta voin nyt jo sanoa, että ainakin minä aion jatkaa projektin viitoittamalla tiellä ja auttaa myös muita opettajia löytämään TVT:n käytöstä uutta potkua opetukseen. Eli, vaikka projekti virallisesti loppuukin tähän, jatkamme hyviksi havaittujen käytäntöjen, kuten iPad - kahviloiden pitämistä sekä tämän blogin päivittämistä.
Lue projektin loppuraportti (PDF)
Kiitokset kaikille projektiin osallituneille
opettajille! Erityiskiitokset TOPSchoolin Riitta Juusenaholle, eVarikon Harri
Jurvelalle, Raisa Valtaojalle, Sanna-Kaisa Salonniemelle, Auli Nikkaselle sekä
Juha Salmelalle, mediakoulun Jukka Haverille sekä UTA:n Sari Yrjänäiselle
projektimme saamasta avusta. Kiitos myös kaikille niille opettajille, jotka
ovat jakaneet vinkkejään hyvistä iPad - ohjelmista blogeissaan ja Facebook -
ryhmissä "
iPad opetuksessa" sekä "
Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa"
Lopuksi
Projekti jätti mieleen kytemään monia ajatuksia. Yksi idea yli muiden on kuitenkin yksinkertaisuudessaan se, että TVT tarjoaa vain erilaisen tavan tehdä samoja asioita. Huomasin projektin edetessä toistavani kollegoilleni lausetta: "teemme aivan samoja oppilastöitä kuin ennenkin mutta nyt vain läppäreillä". Tai kun suunnittelin iPad - tuntia kollegan kanssa, saatoin sanoa "iPadillä tehdään sitä mitä muutenkin tekisitte luokassa. Jos oppilaasi harjoittelevat kirjoittamista, sitten kirjoitamme iPadillä sarjakuvia, jos aiheena on sijamuotojen opettelu sitten teemme iPadillä pelin sijamuodoista." Suurin pelko tai este TVT:n käyttöönotossa on se, että kun tehdään tuota "samaa asiaa" tietoteknisillä laitteilla oppilaat eivät ole tekemässä sitä "samaa asiaa" kirjaan tai vihkoon eli opettajalla (tai oppilaalla!) on tunne, että "jotain jää tekemättä". Kun opettaja (tai oppilas) huomaa, että oppimista voi tapahtua vaikka toimitaankin eri tavalla kuin ennen, esim. kirjoitetaan tietokoneella sen sijaan, että kirjoitetaan käsin ruutuvihkoon, muutos on mahdollinen. Oppiminen tapahtuu korvien välissä, sillä onko kädessä kynä vai iPad ei ole merkitystä. Miksi sitten pitäisi käyttää iPadejä? Kumpaan luulet oppilaan jatkossa mieluummin tarttuvan: lyijykynään vai mobiililaitteeseen?
Teknologiaa kouluun - projektin puolesta,
Tiina Partanen